Viimeistä viedään...

... nimittäin tästä vuodesta.

Blogissa on ollut hiljaista. Pytytys työrintamalla on taas kasvanut sen verran. että se on syönyt ihmistä ja vienyt enegiaa. Etsinnässä on ratkaisuja tilanteeseen, mutta katsotaan nyt mihin suuntaan elämä kääntyy.

Joulu vietettiin perheen parissa. Välipäivät olin kansanmusiikkikurssilla Keijun kanssa. - Tosin hän rastoineen muistuttaa nykyisin enemmän herttaista peikkoa. ;) Kurssikokemus oli uusi, intensiivinen ja jätti mukavan jälkitunnelman. Ehkä vielä uudelleenkin? Lomaa on loppiaiseen asti, joten kaikenlaista vielä ehtii toimittaa ennen töiden alkua.

Rakettien pauke on aluillaan, lunta on kaksi senttiä ja kuohuva jääkaapissa. Pitsanpaistoon pitäisi ryhtyä.

Kuvat ovat joulukuun puolivälistä, jolloin yö teki hienot jääkukat auton ikkunoihin ja katolle ja päivällä satoi hetken ajan isoja isoja lumihiutaleita. Seuraavan kerran lunta saatiinkin sitten tapaninpäivänä.

Tuokoon uusi vuosi kaikille lukijoille iloa, valoa, rauhaa ja hyvää mieltä! - Jospa tämä bolgikin tästä taas heräilee uudelleen eloon.

Viikonlopun tunnelmia

Taas on yksi viikonloppu ohi. Puuhattiin sitä sun tätä; tietysti normi kauppareissu, pieni valokuvausretki lähiympäristöön, kukkapenkkien siistimistä talvikuntoon, pudonneiden lehtien keräilyä, uuden laulun opettelua entisen kuoron tulevaan vuosijuhlaan. Mies rakensi kellarin varastoon hyllyjä ja olohuoneessa haisee märkä villa.

Sain ne reunapitsit ommelluksi kiinni keskiosaan tässä pari päivää sitten, ja tänään kastelin ja pingotin tekeleen kuivumaan. Teräviä kuvia siitä ei näköjään saa itkemälläkään. ;) Muutamassa paikassa mokasin, mutta en jaksa purkaa, tämä saa kelvata. Seuraavaa tehdessä osaan olla viisaampi. Joku viisaampi olisi tietysti valinnut ensimmäiseksi ohueksi pitsihuiviksi vähän pienemmän ja helpomman mallin ohjekirjasta. Meikä ottaa samantien suurimman ja komeimman. No, joitakin vaikeimpia kiemuroita tässä ei onneksi ole. Puolessa välissä ollessani näin ohjeen, miten nypyt kannattaa jatkossa tehdä (virkkuukoukun avulla). Seitinohut se on, toivottavasti ei takertuile heti kättelyssä. ;) Parempi pyhähuivi siis.

Lanka italialaista, 70 % merinoa 30% silkkiä. puikot oli 2,5, (vähän ohuemmat olisi sittenkin kannattanut olla). Pingotettuna n. 135 cm kanttinsa. Paino on hämärän peitossa, en punninnut ennen kastelua. Koska en purkanut sitä ihan pieleen mennyttä reunapitsiä, niin langan menekistäkään ei ihan voi päätellä. Veikkaan että pikkuisen yli 100 grammaa. Malli Kruununprinssi Nancy Bushin kirjasta Pitsihuivit neuloen - kauneimmat virolaiset pitsimallit.

Toisessa kuvassa selfie lauantailta työmaa-aidan kanssa. (Naapuritontillamme on purkutyömaa käynnissä, kuvailen sen edistymistä aina silloin tällöin.)

Aamupäivän usvaa

Eilen aamupäivällä oli upeat usvat kun kuljettiin katselemassa Kirkkonummen keskustaa. Lounaan aikana kirkastui ja loppupäivä kierrettiin Espoossa ja Kauniaisissa auringonpaisteessa. Välillä tuli jopa kuuma.

Kotiin tullessa huomasin, että tänä syksynä ulko-oveen värkkäämäni kranssi on vielä kuvaamatta. Ja kuvan otettuani huomasin, että ulko-ovi kaipaa taas pesua. ;) (Kranssi oli tois vaativa. Väänsin kolme koristeoksaa kaarelle ja sidoin toisiinsa rautalangalla parista paikasta ympyräksi.) Linnut ei ole vielä tätä käyneet maistelemassa, niinkuin muutaman vuoden takaista, jossa oli jotain tekomarjoja.

Mökki talviteloille

Käytiin viime viikonloppuna viimeistä kertaa mökillä tänä vuonna. Tuotiin pumppu talvisäilöön, puuhattiin syystöitä ja nautittiin. Lauantai-iltana saunottiin ja ihailtiin kuuta, sunnuntaiaamuna liikkui usvahuntuja järvellä ja iltapäivällä nähtiin isoiksi kasvanut kuikkapesue järvenselällä. Sunnuntaina puolelta päivin alkoi pilvistyä ja sade alkoi kotimatkalla kun päästiin pikkuteiltä valtatielle. Ihan hyvä niin.

On mukava käydä rauhassa mökillä kun on kotimies kotopuolessa valvomassa, ettei täällä käy mitään ikävää.

Syksyn alkua

Syksy tulee. Tänä viikonloppuna onneksi saatiin nauttia vielä kauniista ilmasta ja melkein lämpimistä päivistä. Olin vierailulla kaupungissa, jossa on kaksi korkeaa tornia, taidemuseo ja kaikkea muuta. Ennen kaikkea kaksi rakasta ihmistä, joista toisen kanssa käytiin mm. taidenäyttelyssä ja toisen tornin huipulla kuohuviinillä. Lisäksi syötiin hyvin yhdessä, pelattiin noppapeliä ja ihmeteltiin upouutta rakennusta. Vikkelä oravakin tavattiin.

Oli mukavaa viettää viikonloppu toisenlaisissa ympyröissä. Lupauksen tästä viikonlopusta majoituksineen sain äitienpäivänä ja se onneksi ehdittiin toteuttaa vielä hyvän sään vallitessa.

Kiitos rakkaat kultamuruset. :)

Mölö?

Vai ei? Pitsihuivin keskipaneli on valmis. Pitänee jaksaa uskoa pingotuksen ihmeitä tekevään voimaan, vaikka käsialani on epätasainen. Eli nyt sitten luomaan niitä 330 ensimmäistä reunapitsisilmukkaa.

Ennalta suunnittelematon blogitauko

Tuli näköjään taas tauko tähän bloggaamiseen. En sitä etukäteen suunitellut, konekin keikkui lomalla mukana, mutta ei nyt vaan päivittäminen sujunut.

Lomalla puuhattiin niitä näitä. Ensin tyhjennettiin kellaria ja muuta huushollia putki- ja vessaremppaa varten. Sitten oltiin evakossa mökillä, pistäydyttiin välillä pari kertaa kotona yöpyen miehen sukulaisissa. Viimeisen lomaviikon puolivälissä päästiin takaisin kotiin. Ja siivoamaan. Avoinna olleet paikat sai pestä huolella, kun sitä hienoa pölyä oli joka paikassa. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja alan vähitellen tottua siihen, että pytyllä istuessa ei joka kerta tarvitse ärsyyntyä rumista ja huonoista materiaaleista tehdyistä paneeleista ja ärsyttävästä sinikukkaisesta tapetista. Rättipatterikaan ei ole enää möykkyisen sininen, vaan kiiltävä kuten pitääkin.

Mökillä värkkäsin kahvimaitokannun päälle ötökkäsuojan Afrikassa näkemälläni mallilla. Harmittaa, kun siellä näin noita yhdessä paikassa, enkä heti tajunnut ostaa nippua. En sitten niitä enää löytänyt, kun olisin halunnut. Nyt sitten joutuu värkkäämään itse. Onneksi tajusin ottaa siellä edes valokuvan malliksi. Mehukannua varten on harso niputettu kaksinkertaiseksi, mutta muuten se jäi alkutekijöihinsä. Mokoma nielee yllättävän paljon helmiä, kuvittelin noiden vihreiden ja keltaisten riittävän siihen isoon, mutta eihän niillä syntynyt kuin kolmasosa siihen reunaan. Piti sitten vaihtaa pienempään ja jatkossa ostaa lisää helmiä siihen mehukannuun. Ihan pienistä helmistä tuota ei kannata tehdä, ettei tuuli vie sitä samantien. Tietty raskaus tarvitaan, että pysyy hyvin paikoillaan.

Viime vuonna kesken jääneen pitsihuivin kaivoin taas työn alle. Keskuspaneeli alkaa olla valmis, joku vajaa kolmekymmentä kerrosta jäljellä, ja sitten pääsee värkkäämään reunapitsejä. Jee. (2 kpl, reilut 300 silmukkaa kumpaankin...)

Säät oli mitä oli. Toisaalta, upeita pilvikuvia on nyt kertynyt kameraan. Ja toisaalta tienreunojen kukkaloisto on ollut komeampaa kuin ikinä. Miehenkorkuisia ohdakkeitakin vaikka kuinka paljon.

Loma loppui viikko sitten, ensimmäinen työviikko on ollut palautusta arkeen, ei kaikin osin miellyttävää. Onneksi suurin osa porukoista on vielä lomilla, joten pikkuisen rauhallisempaa on ollut.


***

Saunaan ei pääse vieläkään. Haavahoito jatkuu yhä. Se on yksi syy bloggaamattomuuteen, kun epäilin että vain kitisisin siitä. Välillä otti niin raskaasti päähän sorbactien ja erilaisten haavalappujan kanssa pelaaminen. Varsinkin, kun alan olla allerginen kaikkien mahdollisten haavataitosten ja kirurginteippien liimoille. :(


***
Edit. Kävin lisäämässä sen helmityökuvan. Putosi pois, kun vahingossa liitin tekstin ensin väärään blogiin, ja siirtäessä se ei tullutkaan mukaan. 

Juhannus meni

Juhannusta vietettiin perusteellisesti. Enimmillään oli paikalla yhtä aikaa neljätoista henkeä ja koira. Kaikkiaan oli mökillä yhteensä oleskelumme mittaan viisitoista henkeä ja koira. Onneksi se suurin väkimäärä oli vain yhden yön.

Sää vaihteli, alkuun oli aika sateista, mutta parina päivänä paistoi aurinko sen verran, että alkoi vähän kesäfiilis nostaa päätään.

Käytiin ihmettelemässä avohakkuita, syötiin, muut saunoi, naurettiin hassulle koiralle, pelattiin korttia ja lautapelejä. Aattona tehtiin pieni nuotio rantakallion koloon, kun vesi on taas niin korkealla, että kokkopaikat oli veden alla.

Linnunpesiä on sopivissa ja sopimattomissa paikoissa. Hankalin heti huussin oven yläpuolella. Kun on suri  joukko huussin käyttäjiä, saa emoparka paeta pesältään vähän väliä. Ihan ei pystytty viittä päivää olemaan vaan jalat ristissä. Tiiroja yritin kalastaa kameran linssiin. Pitäisi olla vähän pidempi putki lintujen kuvaamiseen.

***

Haavahoito jatkuu nyt omalla vastuulla. Vähän jännittää, mutta sain ainakin yhden välitsekkauksen sovituksi terkkariin. Toivotavasti pääsen vielä mökkisaunaan saunomaan edes loppulomasta.

"Let the sun shine"

Se on valmis nyt. Tänään pistelin viimeiset pistot reunakanttiin. Tykkään siitä edelleen. Eli torkkupeitto nimeltään Let the sun shine. Kokoa n. 140 x 202 cm. Puuvillaa alla ja päällä. Välissä babmbu-puuvilla-vanu (Muistaakseni. Noloa, näin lyhyt on ihmisen muisti.) Soile tikkasi Töölössä ihanat sudenkorennot ja ginkon lehdet. (Nimilapun kirjoin käsin, ja tuli niin susiruma, että sitä ei näytetä.) (Kuvassa on siis yksi ruuturaita tuola kaiteen takana.)

Tarkoitus oli tehdä torkkupeitto. Koska kankaiden valinnassa väri ajoi kaiken muun edelle, on tämä tarkoitukseensa ehkä hiukan liian jäykkä, mutta siitä viis. Käytetään sitten vaikka sängynpeittona.  Jos lomalla sataa, niin meidän aitassa ainakin paistaa aurinko.


Tykkään nurjastakin puolesta. Jos joskus haluan makkariin yksivärisen tikatun peiton, vien kyllä senkin Soilelle tehtäväksi. 

Jos Soilen Tillkupaja eli huikea tikkauskone ei olisi olemassa, en varmaan tekisi mitään isoja tilkkutöitä. Omistan pienen perus pfaff-ompelukoneen, jonka kitaan ei isot peitot mahdu. Eikä ole mitään tilaa, jossa mahtuisin ompelukoneen ääressä sitä peittoa pyörittelemään. Eli tikkamatta jäisi peitot, ja ilman tikkauksia nämä kyllä olisi niin vajaita.

***

Viikko lomaan. Sitä hiukan himmentää se, että kohdalle osuneen huonon tuurin vuoksi rintakehässä on onkalo, jota haavahoidetaan sairaanhoitajien toimesta parin päivän välein. Ottaa päähän, mutta toivon, että tämä tästä nyt paranisi. Eli lomalla ei uida, mutta varpaita pääsee liottamaan, jos vesi lämpenee.

Vielä yksi

... kuva omenankukista, koska ne on vaan niin kauniita. Lisää kukkakuvia täällä.

Lisää kukintaa

Omenapuut kukkivat hienosti. Keskimmäisessä on tosi paljon kukkia, siinä on parhaiten hilloutuvat omenat. Pölyttäjille olisi tarvetta, liikkuvatkohan ollenkaan näissä keleissä? Kuolevassa kirsikassakin on kukkia, vaikka enää muutama oksa on elossa. Sireenit on nupullaan.

Kaipaisin lämpimämpiä kelejä. Töissä on kiire, paljon ei ehdi tätä kesää tajuta. kaksi ja puoli viikkoa vielä loman alkuun; aloitan poikkeuksellisen aikaisin tänä vuonna, heti juhannuksesta.

Putkiremontti lähestyy, hiukan jännittää. Uarkoitsija tuntui mukavalta, toivottavasti myös on huolellinen.

Mökkikeikka

Helatorstain yhteyteen sain otetuksi viimeisen käyttämättömän lomapäivän. Niinpä ehdimme mökille kahdeksi yöksi vaikka kotonakin piti saada asioita aikaan. Torstaina lähdettiin liikenteeseen serkun lapsen syntymäpäivien kautta ja lauantai-iltana palattiin kotosalle. Keli oli hieman kolea, mutta kuitenkin ihan sopiva ulkona puuhailuun. Pari pientä sadekuuroa ei paljon tahtia haitannut.

Torstaina oltiin illansuussa perillä, tehtiin pieniä tulia tulisijoihin ja pantiin taloja lämpiämään. Perjantaina pantiin saunan pumppu paikoileen, viriteltiin jyrsijäverkot puuceen katonrajaan ja lämmitettiin sauna. Puuceessä on useampana vuonna ollut linnunpesä, pesästään pitkin huussia säntäilevä lintu järkyttää huussin käyttäjää lähes yhtä paljon kuin huussin  käyttäjä hautovaa emoa. Nyt tätä draamaa ei enää tapahdu (ja unohdinpa ottaa kuvan). Pestiin myös huussi ja imuroitiin talven pölyjä. Lauantaina haravoitiin ja grillattiin kesän ensimmäiset grilliherkut.Vesaikon torjuntaan olisi nyt ollut hyvä hetki, kun ei ollut itikoita, mutta siihen ei nyt ehditty ryhtyä.

Talvi on rusikoinut laituria vielä lisää. Mokomaa ei voi enää käyttää mihinkään, on suorastaan vaarallinen ja haittaa saunasta järveen pääsyä. Kesällä siis purkuhommia tiedossa, ja sitten uuden suunnittelua. "Joku" (tikka) on tehnyt törkeän murron asunton B.

Kevät on täällä kotosalla selvästi pidemmällä kuin Saimaan rannoilla, vihreys siellä on keveämpää, osa koivuista on vasta hädin tuskin hiirenkorvalla. Lintujen konsertointi oli jo hyvässä vauhdissa. Näkö- ja/tai kuulohavainnolla tunnistettuja lajeja mm. joutsen, isokoskelo, tikka, peippo, tiaisia, ja tietysti harakat ja varikset ja lokit. Kaksi korvasientä näkyi, ja saivat jäädä metsään. Rentukoita oli siellä täällä rannalla. Vesi on taas korkealla, joten voipi olla, ettei tänäkään vuonna polteta kokkoa. Joutsenten touhua seurattiin saunomisen ohessa ikkunasta. Taisi olla vanhempi pariskunta, joka hääteli nuorempaa yksinäistä lintua reviiriltään. Pitkin viikonlopua sitten lentelivät edestakaisin. Uljaita otuksia ovat. Kamera oli tietysti mökissä juuri silloin, kun linnut olivat liikenteessä, muutama uintikuva sentään on tallessa. Toisaalta oli hyvä keskittyä vain ihailemaan.

Tänään olen sitten keskittynyt kotipihan huoltoon; ruohonleikkuri käyttöön ja sammalen haravointia. Koska en vieläkään muista mitä ja mihin istutin viime syksynä, perustin itselleni päiväkirjamaisen blogin pihahommista. Eli ihan silkkaa luettelua mitä on tehty, mikä kukkii tai ei kuki, koska ja millä nurkalla. Tarkoitus siis olla muistiinpanoja itselle, eikä tekemisillä pullistelua. Saa kurkata tänne, jos kiinnostaa.

Vaihtelevassa säässä

On saatu tuulta, aurinkoa sadetta. Torstain myrskytuuli pudotti narsissipurkin terassin kaiteelta. Mies nosti takaisin kaiteelle sen, mitä löytyi, eli narsissit ja multapaakun. Purkista ei olla nähty vilaustakaan. :) (Sen sijaan myrsky ei onnistunut irroittamaan korkealla tammessa liehuvaa muovipussia, joka sinne on ainakin vuosi sitten jossain myrskyssä ilmestynyt.)

Aurinkoisena lauantaipäivänä ehdin tehdä hiukan tarkkailukierrosta pihalla. Lumikellot ja krookukset ovat nyt ohi. Kevättähdet, siperian sinililjat ja posliinihyasintit kukkii parhaimmillaan. Yksi tulppaanikin oli ehtinyt mukaan ja yksi mätäs mininarsisseja, isommat narsissit on nupulla. Viime syksynä istuttamani kirjopikarililjat taitavat myös olla nousemassa.

Yrttipenkissä talvesta ovat selviytyneet tutut luotettavat, eli ruohosipuli, oregano, sitruunamelissa ja rakuuna. Muutaman talven sinnitellyt salvia on nyt heittänyt henkensä. Timjamin ja rosmariinin en edes kuvitellut selviävän. Näiden lisäksi penkkiin on jostain putkahtanut mätäs kevättähtiä. Mistäköhän ne sinne on juosseet? Itse en ole sipuleita siirrellyt.

Rautakaupassa käytiin eilen ostamassa elvytysaineita nurmikkoon. Ne olisi kannattanut jaksaa heitellä sinne saman tien, kun yöllä alkoi sade, joka olisi aineet mukavasti sinne liuottanut tehoamaan. No en jaksanut, joten joku toinen päivä sitten.

***

Tikkupeiton taustakangas on kuteistettu. Se toiseen reunaan tarvitsee lisätä lisäkaitale tikkausta varten ja sitten olisi edessä koko tapauksen kiikutus Soilelle Töölöön. Mielessäni oli jo varhain ajatus tikkausmallista, mutta nyt en ole enää ollenkaan varma... Katsotaan, mihin päädytään.

Kevään airuet

Kaikki kunnolliset bloggaajat ja muut somettajat julkaisevat nyt kuvia krookuksista. Kannan korteni kekoon omalla kuvallani. Meillä on pihalla aika paljon krookuksia edellisten asukkaiden jäljiltä. Osa niistä vähän hassuissakin paikoissa, tämä kaunotar kukkii ihan itsekseen omenapuun alla.

Lumikellot ovat kukkineet jo pidemmän aikaa. Nyt olivat kukat jo niin auki, että taitavat kohta lopetella. 

Rapsuttelin pihalla haravan ja oksasaksien kanssa. Yhtäkkiä jokin ääni kiinnitti huomioni. Meni hetki, ennenkuin tajusin, mikä se oli. Talomme pohjoispuolella kierteli taivaalla parvi kurkia. Siellä oli ilmeisesti nouseva ilmavirtaus, jossa ottivat lisää korkeutta. Hetken siinä pyörittyään rupesivat suuntaamaan pohjoiseen ja hakeutumaan auraan.

Tänään oli hyvä päivä.

Pariisi II

Pariisissa on turisteilla kova hinku kiinnitellä noita lukkoja siltojen kaiteisiin. Niin kova, että Louvren kulmalla olevan kävelysillan kaiteet ovat osittain romahtaneet ja niiden tilalla on rumat vanerit. :( Vaikea käsittää tätä villitystä. Lukkokauppiaita paksun tussin kanssa oli siellä ja täällä, meillekin yritettiin tyrkyttää noita lukkoja.

Me olemme toisiamme hioneet jo yli 30 vuotta, kaksikymmentäseitsemän ja puoli niistä virallisesti avioliitossa. Tässä vaiheessa on ihan turha ruveta mitään lukkoja kiinnittelemään. Jos tämä liitto tästä kaatuu, niin ei yksi lukko jossain sillan kaiteessa sitä pelasta. - Ja ne avaimet muuten saisi mieluummin toimittaa metallinkeräykseen eikä paiskoa jokeen. ;)

Nyt alkaa olla jo muita asioita mielessä, joten jos tulee tarve kuvittaa muita juttuja Pariisinkuvilla, niin sitten, mutta muuten tämä sarja päättyy lyhyeen eli tähän.

(Otin matkalla vain 330 kuvaa, joista moni on samasta kohteesta erilaisilla valotuksilla otettuja versioita. Määrä on kyllä meikäläisen yhdeltä matkalta ottamaksi historiallisen pieni.)

Pariisi

Menneellä viikolla nukuttiin kolme yötä Pariisissa. Käveltiin jalat kipeiksi katuja ja museoita ja goottilaisia kirkkoja. Ajettiin metrolla suuntaan ja toiseen. Kiivettiin kapeita kierreportaita riemukaaren huipulle ja hämmästeltiin kalliita muotivaatteita tavaratalossa.

Ostettiin mokkapannu, suklaata ja macaronseja. Syötiin monenlaisissa paikoissa, juotiin kahvia maidolla ja ilman.

Sää ei kovin hellinyt. Ensimmäisenä päivänä oli puolipilvistä, mutta navakka tuuli oli kylmä. Kahtena seuraavana päivänä satoi aika paljon. Mukaan ottamani sateenvarjo olikin rikki. Ostettiin uusi, mutta sekin hajosi samantien. Sitten päätin pärjätä ilman - ja pärjäsin. Jos olisin löytänyt kauniin varjon, olisin ostanut, mutta emme kohdanneet.

Jäin kaupungista hieman hämmennyksen valtaan. Pidin, enkä pitänyt. Osasyynsä varmaan sillä, että arjen stressit tunkivat mukaan matkalaukkuun, niistä ei päässyt tarpeeksi hyvin irti ja talven jälkeinen väsymys vielä painaa mielessä.

Kuvia kertyi tavallista vähemmän; sateessa en viitsinyt kulkea kamera esillä koko ajan ja iltaisin jätin sen matkasta, kun lähdettiin syömään. Hartiat ei oikein tykänneet kameralaukun kanniskelusta.

Ennakko

Ajattelin ensin, että näytän tämän vasta ihan valmiina ja tikattuna. Kun kuitenkin tuli mutka matkaan sen taustakankaan kanssa, vilautan palan valmiista tilkkupinnasta tällä. Tämä keikkuu taiteltuna nojatuolin selkämyksellä ja ilahduttaa minua päivittäin. (Piti siis tulla vihreä tausta, mutta tarjolla olevat poikkeavat sävyltään niin rankasti tuosta käyttämästäni, että eivät kelpaa. Nyt sitten ankaraa mietintää, mitä sinne taakse. - Ongelmansa kullakin. ;) ) (Värit on taas kuvassa jotenkin sinnepäin. Keltaiset ja oranssit aika kohdillaan, mutta vihreä on oikeasti kirkkaampi.)

Joitakin asioita tekisin toisin, ja jonkun kankaan olisin valinnut toisin, jos olisi ollut mahdollista, mutta näillä mennään.

Inspiraationa peittoon on toiminut peitto, jonka näin Barcelonassa liikkeen ikkunasta siellä jossain sisällä roikkumassa. Kuvaa siitä en silloin saanut, joten pelkkä mielikuva oli pohjalla. Niinpä tämä ei ole kopiokaan. Valmista pintaa katsellessani, totesin, että suhteet on erilaiset. Siinä ehkä oli 3x3 tilkun blokit ja siten suhteessa enemmän vihreää, ei ehkä noin voimakasta oranssia ollenkaan, eikä noita ruosteenruskeita. Vaan tavoittena oli oma peittoni, ja tällainen siitä on tulossa.

Pääsiäista odotellessa siis tätä väri-iloa. Rairuohot on vielä kylvämättä, ja omenapuun oksat leikkaamatta sisälle. Saa nähdä, haetaanko vasta ensi sunnuntai-aamuna ne oksat. Kotimies tuskin reissumme aikana niille muistaa lisätä vettä. ;)

Etenee

Kaikki 24 blokkia silitettyinä pinossa odottamassa välikappaleita. Nekin on jo leikattu, neljän blokin rivit vihreine välipaloineen on yhdistetty ja nyt niitä rupean kohta liittämään isoksi pinnaksi.

Koska olen laiska ja kartan kaikkia mahdollisia ylimääräisiä työvaiheita, yritän olla huolellinen. Leikkaan tilkut tarkasti, yritän ommellessa olla supertarkka, ja silitän välivaiheet ilman höyryä ja kokonaiset blokit höyryllä. Tällä yritän välttää valmiiden blokkien reunojen tasaamistarpeen, kun sitten ei mene enää saumat tasan. Silti aina jossakin on joku vajaan millin heitto, lievästi vino neliö tai ommel menee vähän kaarelle. Nämä mutkat ja kuprulle jäävät neliöt osuu ikävästi omaan silmään. Toivon, että tikkaus ja vanu pelastaa tämän asian. Koska oma pikkuinen ompelukoneeni ei taivu mihinkään tikkaukseen, aion tämänkin tuotoksen viedä Soilelle Töölöön tikattavaksi. Vähän on jo mallistakin ajatusta, toivottavasti se toimii tässä pinnassa.

- Laiskuuttani koitan muuten ommella kaikki saumat ketjussa niin, että en joudu kovin paljon langanpäitä lyhtentelemään. Eli vetelen mahdollisimman paljon paloja ketjussa, ja riittää että katkaisen langat palojen välissä, ei tarvitse lyhennellä langanpäitä. Kun oikein ovelasti ompelee, ei kaikkia paloja tarvitse edes irrottaa toisistaan. Kun ompelee sopivasti oikeassa järjestyksessä, niin silittää vaan saumanvarat ja ompelee toisensuuntaiset saumat paloja irroittamatta. (Kuulostaa sekavalta, ja voi olla, että jossain kurssilla tämä opetettaisiinkin, mutta keksinpä itse.) ;)

Tästä piti muuten tulla pääosin keltainen, mutta yllättävän paljon onkin tuota oranssia. Eipä haittaa, kesäväri sekin.