Lunta tulee taas lisää. Tulkoon kun on tullakseen, lumityöt kasvattaa kuntoa. Tosin vähän vähemmän kerrallaan olisi mielestäni parempi, ei ole kivaa kun liikenne puuroutuu ja keli menee huonoksi. Kaunista on joka tapauksessa.
Tammikuu oli töissä yhtä tuskaa. Koko maailma olisi pitänyt saada valmiiksi heti. Uuden kalenteriohjelman myötä ihmiset ovat lakanneet tarkistamasta kalentereita joihin tekevät varauksia, eli tekevät muille ihmisille ihan surutta päällekkäisvaruksia olettaen, että se heidän juttunsa on niin tärkeä, että ajaa kaiken muun ohi. Aion ruveta surutta hylkäämään kaikki ylimääräiset päällekkäiset, joita ei ole erikseen sovittu.
Tilkkukankaiden metsästys on alkanut. Ja vähän nihkeästi. Pitää etsiytyä pääkaupunkiin tilkkukangaskauppoihin, jos ne täyttäisivät vaativia toiveita. Tilauksessa ei ole oranssia, kirkasta turkoosia, pinkkiä eikä limen vihreää. Niitä olisi kaupat pullollaan. Vaalea turkoosiin vivahtava sininen, kaksi erilaista tummempaa sinistä ja paria ruskeaa olisi toiveissa. Metsästys jatkuu. Pitäisi vain onnistua pitämään itsenikin kurissa; mukaan tarttuu vähän väliä jotain omaa silmää miellyttäviä palasia, joille ei kuitenkaan vielä ole mitään kunnon projektia edes haaveissa.
Ompelukone palasi huollosta. Väittivät sen tulleen kuntoon - en ole vielä ehtinyt testata. Toivottavasti toimii. Jos uuden meinaisi ostaa, pitäisi ottaa joku kallis vehje, että pääsisi selvästi paremmalle tasolle nykyisestä koneesta. Ei oikein olisi siihen nyt intoa. Tietysti joku tilkkuihin paremmin sopiva viritys olisi kiva, mutta oikeasti ompelen tällä hetkellä niin vähän, että se ei tunnu järkevältä hankinnalta.
Ensi viikon jälkeen on tiedossa viikko talvilomaa. Ei mitään merkillistä suunnitteilla; tilkkujen metsästystä, kirjoja, pitkiä kävelylenkkejä ja päiväunia, jos siltä tuntuu. Eli suomeksi sanottuna akkujen latausta urakalla. Tunnen ansainneeni sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti