Tähän asti ajan kulun on huomannut siitä, että omat ja muiden lapset kasvavat, pääsevät ripille, saavat lakin ja menevät naimisiin. Nyt on tullut uusia ilmiöitä. Kaikkien iloisten perhejuhlien välissä moni uutinen onkin sellainen, että vanhemmat sairastavat ja pidetäänkin hautajaisia. Lasten korvatulehdusten ja vatsatautuien sijaan ollaankin huolissaan siitä, kuinka kauan vanhemmat vielä jaksavat omillaan ja pärjäävät ilman apua. Monella meistä vanhemmat asuvat jossain kauempana, kovin tiheästi ei ole mahdollista olla itse läsnä heidän elämässään. Huolehtimisen aiheet vaihtuvat, huolen määrä taitaa olla elämässä lähes vakio.
Elämän kiertokulkua olen pohtinut kesän ensimmäisenä sunnuntaina, lämpötilan kitkutellessa kymmenen asteen tienoilla. Mies ilmoitti meidät häihin ja ilmaisi samalla osanottomme sulhasen isoisän poismenon johdosta. - Elämän matossa tummia ja kirkkaita raitoja vierekkäin.
Särkyneen sydämen kuvasin keskiviikkona Porvoossa, omassa pihassani on valkoinen versio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti