Ensimmäinen mökkireissu

Mustikka kukkii

ja ketunleipä.

Käki kukkui hullun lailla koko lauantai-iltapäivän.

Pikkulinnutkin huutelivat puista urakalla.

Yöllä metsä tuoksuu erilaiselta.

Järvessä oli kylmää vettä,

uitiin silti.

Pumppu reistailee

- huoltomiestä kaivataan lomalla. 

Kaikki on ennallaan,

eikä mikään enää koskaan ole niin kuin ennen.

Nuppu

Ensimmäisissä pioneissa on pulleat nuput. Muut vasta harkitsee lehtien kasvattamista ja tuuheutumista. Jokainen omaan tahtiin, oman lajinsa mukaan. Pitäisi olla 5 erilaista pionilajiketta tämäpäiväisten vertailujen perusteella, mutta varsinaisesti olen tainnut havaita varmuudella kaksi erilaista kukkaa. Mielenkiintoista. Sellainen vaalea kerrottu puuttuu vielä, hankikohan koskaan?

Eilen annoin itselleni luvan olla tietämättä kaikkea. Päätin antaa itselleni luvan opetella, ottaa asian kerrallaan, tukeutua muidenkin vahvaan osaamiseen. Ja myös luvan sanoa, tämä asia tarvitsee aikaa, haluan miettiä, selvittää, nukkua yön yli ennen kuin vastaan. Ja sen jälkeen mieleni rauhoittui.

Paradoksaalisesti annoinkin itselleni luvan olla vahva.

Zoomailua

Todellisessa elämässä asiat niin usein muistuttavat kasaa keitettyä spagettia joka on solmussa itsensä kanssa. Arjen sekavuuteen väsyneenä löin kameraan viikonloppuna kiinni pitkän putken ja katselin maailmaa sen läpi. Kun katsoo pieniä asioita telellä, niin terävänä näkyy vain se yksi, ja muuta asiat sumenevat ja pehmenevät pois sieltä taustalta. Olisipa yhtä helppoa zoomata ajatusmaailmakin niihin olennaisiin asioihin ja antaa muiden vain hämärtyä uduksi. Tosin ottamissani kuvissa näkyi terävänä myös se, että hinkkasin ikkunassa roikkuvat kristallit kirkkaiksi, mutten tajunnut pyyhkiä pölyä niiden langoista pois. :D

Tarkastuskierros

Talven jäljiltä ei koskaan voi olla ihan varma siitä, mitä puutarhasta löytyy. Kasvukauden alkamisen kunniaksi tein tarkastuskierroksen pihalla.

Balkaninvuokko näyttää vähän lisääntyneen ja valkovuokot kukkii.

Yrttipenkissä versoo sitruunamelissa, rakuuna, ruohosipuli, oregano ja omassa laatikossaan valkosipuli. Salvia näyttää menehtyneen, timjamista ei vielä oikein voi sanoa, mitä sille käy. Pitänee kastella sitä vähän.

Kukkapenkeissä on sipulikasveja kukassa; skilloja, jotain posliinihyasintin tapaista, narsisseja paljon, joitakin tulppaaneja nousemassa. Muistutus: ei enempää keltaisia narsisseja. Ovat takuuvarmoja, mutta niitä on ihan riittävästi, varsinkin miniversioita, kun pääsiäisnarsissit aina päätyy kukkapenkkeihin, eihän niitä voi pois heittää. Perunanarsisseja ensi syksynä mieluummin. Niitä ehkä on yhdessä kohtaa  nousemassa, mutta saavat lisääntyä. Helmihyasintit on myös nupulla.

Muissa penkeissä laukat puskee lehtiä, pikkusydämet ja särkyneet sydämet versovat. Kaikki pionit näyttävät olevan nousemassa, unikon lehtiä on yhtä paljon kuin ennenkin. Jos hyvin on käynyt, niin kardinaalin punainen kärhökin on vielä hengissä. Olin näkevinäni turvonneen silmun ihan sen tyvessä. Jotain tunnistamattomia mättäitäkin on nousemassa, saattavat olla jotain liljoja tai sitten jotain ihan muuta. Parin kuukauden päästä sen viimeistään näkee. Joku kellokukkakin on mahdollinen.

Nurmikko on taas vähän kärsinyt. Myyriä on mennyt jonkin verran sinne tänne ja olematon routa on nostanut liejuisen saven pintaan. Pakkasen mururakeistus on jäänyt tapahtumatta tänä vuonna.

Nyppiminen ja haravalla rapsuttelu on ollut tällä viikolla äärimmäisen terapeuttista, tosin yskitystä aiheuttavaa. Kevät on aina ihanaa aikaa.