Ensilumi oli satanut yöllä maahan.
Oltiin näyttämässä tuoretta ylioppilasta lakkeineen ja mekkoineen. Ylioppilaalla kyyneleet silmissä; ensimmäistä kertaa hän kokee luopumisen opettelua elämässään.
Halaus on yllättävän luja, mutta käsi on ohueksi kuihtunut, kuten kaikki muukin. Yhtäkkiä kyynel itselläkin silmäkulmassa. Ei tämä helpommaksi muutu kokemuksen myötäkään.
Kotiin palattua käydään vielä pikaisesti tervehtimässä yhtä uutta ylioppilasta. Kun sieltä palattua puhelin soi ja pyydetään samantien istumaan iltaa itsenäisyyspäivän kunniaksi, katsahdamme toisiimme, ja puistamme päätämme. Nyt ei enää jaksa. Paikasta, kaupungista ja tunnelmasta toiseen siirtyily on väsyttänyt meidät, nyt istutaan vain kotona kynttilöiden kanssa. Paleleekin hiukan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti