Yhtenä iltana kotiin kävellessäni oli komea iltarusko. Alati vaihtuvat värit kiehtoivat niin, että kotimatka ajallisesti piteni varmaan vartin, kun piti pysähtyä kuvaamaan.
Töissä on mukavaa, mutta toisaalta aika rankkaa. Meillä on ulkomaisia vieraita Namibiasta koko viikon. Koko päivä ollaan yhdessä; keskustellen, työskennellen ja kierrellen katsomassa sitä, miltä asiat Suomessa näyttävät. Mukavia ihmisiä, mutta illalla on aika puhki. Vuoden päästä toivottavasti päästään sinne katsomaan, mitä ovat saaneet aikaan ja mistä nyt keskustellaan.
Mies kunnostautui tänään taistelemalla piikkisiä karviaisia vastaan. Hän keräsi varmaan 2/3-3/4 marjoista (suunnilleen ämpärillisen) minä kävin noukkimassa loput. Huomenna sitten säilömishommia niiden kanssa. Kurkut on jo kellarissa etikkaliemessä. Pikkumörkö kävi nyrpistelemässä nenäänsä vieressä, kun niitä laittelin. Itselleni teinkin, enkä hänelle. Ja ehkä äidillenikin riittää, hän tuskin siihen puuhaan on enää ryhtynyt.Säilömishommat alkaa marjojen osalta olla pulkassa. Nyt odotellaan omenoiden ja luumujen kypsymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti