Tänään, kun kiertelin pihalla tarkkailemassa kukkapenkkejä, tulin vilkaisseeksi myös ylemmäs. Ja siellä se tuijotti. Tarkkaili mustilla nappisilmillään katon raosta hievehtamatta. Orava. Ei. En halua sitä sinne. Olohuoneen katon rajasta puuttuu oravaverkko, sitä on hankala asentaa, mutta pakko se on sinne saada, kun kerran mokoma aikoo siellä pesiä. Ainoa lohtu on, että onpa ainakin valinnut pätsin veroisen pesäpaikan. Peltikaton alla auringossa on taatusti kuuma. :P Kurret sinänsä on söpöjä, mutta en halua niitä talooni asumaan.
Sitten taas lisää kukkia. Ne, jotka toivovat käsitöitä, jotutvat varmaan odottamaan syksyyn. Näitä täällä nyt kuvataan. :) Ne syntyvät itsestään ilman vääntämistä ja ovat aina kauniita. Ensimmäisessä kuvassa uusi 'vauvani', eli kardinaalin taimi. Jättilaukat ovat kiitettävästi ainakin kolmea erilaista sävyä, vaikka valkoiset joukosta puuttuvatkin.
Sitten vielä kesäkuva Vantaan Jokiniemestä. Lupiinien maailmanvalloitus ei ilahduta, mutta kyllä ne kauniita on tuolla kesanossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti