Tänään katselin kun vesi tippui auringon lämmittämältä katolta. Ja tajusin, että seuraavaksi tippuu räystäät. :( Voi katinhännät. Viime talven ne kesti vielä ihan kohtuulisen hyvin, mutta ei näköjään tätä talvea. Kukakohan tuonne nyt kiipeilee uusia ripustamaan, tai korjailemaan vanhojen kiinnitystä. Paikka on liian korkea mulle, mutta käsittääkseni myös miehelle, vaikkei se sitä myönnäkään. (Päättelen siitä, että lehdet jää häneltä kouruista kaivelematta, vaikka niistä kuinka puhutaan.)
Minkäs teet. Tällaista se on omakotiasujan elämä. Korjattavasta ei koskaan ole pulaa. Toivottavasti eivät tule kokonaan alas, ainakaan suurella ryminällä tai jonkun niskaan. ;)
Neulominen maittaa jo vähän, mutta ääni tulee edelleen kuin haudan takaa. Kaipa se tästä vähitellen taas palautuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti