Elossa ollaan

Puuh. Tietokone tökkii, ei suostu käynnistämään mitään ohjelmia. Korjaajaa yritetään hommata ensi viikolla, mutta päivittämään ja kuvia liittämään ei nyt pääse. Tässä tulee nyt vähän pakollista taukoa päivittämiseen, mutta toivottavasti ei liian pitkää. (Tätä näpyttelen nyt miehen työkoneella.)

Joku aika sitten älisin pikkumörön kouluasioista. Eilen käytiin koululla keskustelemassa. Kävi ilmi, että uudet ja innokkaat ihmiset olivat älisseet kotiin ottamatta asioista etukäteen loppuun asti selvää. Rauha maassa sillä rintamalla, toistaiseksi.

Joulupaniikki iskee. Ei edes annettavien lahjojen listaa aloitettu. Mitään ei ole leivottu, ja viikonloput kuluu muissa puuhissa. Ehkä se joulunodotustunnelma tästä vielä kehittyy.

Hyvää viikonloppua kaikille, toivottavasti pääsen mahdollisimman pian 'ääneen' kuvien kera.

Kurkistus keittiöön

Isomörkö piti perjantaina "lomapäivän". Aamupäiväksi hän sai lomanviettoseurakseen putkimiehen. Keittiön kammottava mädäntynyt tiskipöytä ja entinen valkoinen, sittemmin kellastuneenrusrettunut hanahökötys saivat kyytiä. Ennen-kuva jäi ottamatta, mutta en sitä kaipaa. Tilalle tuli ihan oikea teräksinen tiskipöytä ja hana. Kyllä olen tyytyväinen. Iltapäivällä kyytiä sai muinaismuistoluokkainen liesituuletin, tilalle vähän uudempi valkea.

Entinen pöytä oli siis laminaatti/melamminipöytätasoa, johon oli upotettu allas. Altaan kiinnityssilikonit olivat kadonneet aikoja sitten ja joka puolelta oli kosteus hiipinyt pöydän sisuksiin niin, että se käytännössä pysyi kasassa pintalaminaatin voimin. Se odottaa nyt pihalla siirtoa kaatopaikalle. Nyt ei tarvitse pelätä, että altaan sauma rupeaa vuotamaan. Lisäksi laitettiin myös pieni kaatoallas, jos helpottaa toimia keittiössä entiseen yhden altaan systeemiin verrattuna.

Nyt sitten pistää silmään keittiön ei niin kiva muovimatto ja kulahtaneet tapetit. Loputkin pöytätasot olisi kiva uusia, ja vessassakin on kamala tapetti...

Syksyn juhlakausi jatkuu. Eilen täytti 16 v Pikkumörkö, jolle leivottiin torttu suklaakakkupohjalla ja pantiin päällimmäiseksi pakastevadelmia. (Persikkaa kerman alla.) Nam. Kaveri sai oman mökätoosan (CD-radio) lahjaksi, enää ei tarvitse lainailla siskon oikuttelevaa soitinta.

Lunta satelee hiljakseen. Illalla mennään konserttiin ja entisen kuoron vuosijuhlaan, lapset omiin menoihinsa tuttuihin paikkoihin.

100

Oho, tämä on sadas postaus, juhlapäivä siis tavallaan. :)

Päivien pimeys vähän ahdistaa, eikä kirkasvalolamppuani löytynyt kellarista. Kyllä se siellä on, mutta näyttää taas hurrikaani siellä pyyhältäneen reunasta reunaan. Miksi ihmisellä on liikaa tavaraa?

Muutaman työkaverin kanssa käytiin katsastamassa yhtä vanhaa kiinteistöä työtilamielellä. Tilat oli ihania, muttei ehkä kuitenkaan vuokrauskelpoisia. Kaikkein parhaassa tilassa ei ollut vesipistettä eikä vessaa. (Yksi meistä maalaa akvarelleja.) Tilallisesti toisaalta sopivin on täysin kylmä ja yksinkertaisin ikkunoin varustettu entinen mylly. Vain kesäkäyttöön siis, ja sieltäkin puuttuu vesi. Kolmannessa ei museoluokkaisten koneiden välissä olut riittävästi tilaa, mutta siellä oli pieni lämmin keittiö ja vessa. Minulle sijaintikin oli väärällä puolella kaupunkia. Kuva on sen kylmän rakennuksen ikkunasta. Näkymät olisivat kyllä hienot.

Menenpä nyt keittämään lapsille teetä ja kutomaan sukkaa. Kehitysviritykset sukassa nro 2 toimivat, joten puran kohta teräosan ykkösestä.

Isänpäivää!

Lippu salossa, kakkua aamukahvilla, ruusukimppu pöydällä. Hyvää isänpäivää kaikille!

Perjantai

Voiko viikko ristiriitaisemmin päättyä. Pari hommaa sain hyvälle tolalle töissä, iltapäivän tietoisku oli hyvä, puhelimitse sain sovituksi etenemistyyliä erittäin tärkeässä projektissa. Ja kaikki se jää yhden uhkaavan viestin varjoon. Huutomerkkien kera meitä moititaan kelvottomiksi ja kyvyttömiksi vanhemmiksi koulun taholta. Ja kun kokemuksen perusteella taas vaan uhkailevat, eivätkä kumminkaan tee mitään. En viitsi edes itkeä, mutta hatuttaa niin ***********.

Kotona sentään ilon aiheita. Tiedän, miten parantelen onnetonta leveäteräistä sukkaa. Viime sunnuntaina saamani kukkakimpun ruusu alkaa jo hiukan osoittaa ikääntymisen merkkejä, mutta tuoksuu edelleen ihanasti. Ja kimpusta jää ihania varjoja pöytäliinalle kynttiläkruusutamme. (Joo, mä luulin pyyhkineeni noi leivänmurut pois, mutta siinä ne jököttää.)

Isäntä piipahti kauppaan. Lähtiessään tilasi pitsataikinan. Palasi viisi pitsalautasta kainalossaan, "kun ei meillä ole". No nyt on. Viisi siksi, että kaupassa ei ollut enempää. :D Nyt on masu täynnä tonnikalapitsaa ja lasin pohjalla vielä pieni tilkka punaviiniä. Ja lohduttaa hiukan sekin, että Maijjan mukaan kamera saattaa ajan mittaan jopa korjaantua itsestään. Aika näyttää, onneksi on tuo kortinlukupaikka.

Viettäkää ihana viikonloppu. Minä siivoan viimeiset pihalla, jos ei kamalasti sada - ja neulon sukkaa ja ryhdyn hyshys puuhiin. Ellei joku typerys pakota minua siivoamaan sisällä. :P

Lupasivat lumimyrskyn

Ja mitä saatiin. Pari vaivaista senttiä lunta. On tota sen verran, että voi lumeksi sanoa, kissan tassun jäljet jäisivät siihen, jo olisi kissa. ;) Sunnuntaiaamuna oli auton katolla hauska kerros rakeita. Tämänhetkistä lunta ei tuolta pimeydestä saa kuviin.

Viikonloppu meni lasten syntymäpäivien järjestelyissä ja juhlinnassa. Oli mukavaa, pitäisi ehdottomasti kutsua vieraita useammin. (Pysyisi kotikin siistimpänä.) Nyt on sitten käynnissä jo siihen j-sanaan liittyvää puuhastelua. Pikkupuuhaa ja sukanneulontaa. Sukkaa neuloin niin vinhaan, että pojan varpaat eivät enää näkyneet, kun sovittelin, että jokohan voisin kohta tehdä kärkikavennukset. Pitänee pikkuisen purkaa. :D

Kamera kiukuttelee. Kuvia ei enää pysty lataamaan kaapelilla tietokoneeseen. Onneksi tietokoneessa on kortinlukupaikka jonka kautta kuvat saa siirretyksi. Ikää kameralla on vasta neljä vuotta. :( Edellistä kameraa, sitä kelpo filmirouskutinta käytin sentään 25 vuotta. Välillä vaan putsattiin ja öljyttiin. Olisi toimintakelpoinen edelleen ja tosi hyvä salama siihen on, mutta toistaiseksi ei innosta filmien ja kehityttämisen kanssa sählääminen.

Isänpäiväkin tulee pankaahan kortteja postiin ja paketteja piiloon. ;)

Käpälämlämmittimet

Käpälänlämmittimet
Malli: Se mitä muinaisista käsityötunneista lapasen tekemisestä muistan, loput omasta päästä.

Lanka: Novita Nalle, ruskea, 52 g
Puikot: 2,5 bambua, olisikohan Prymin
Koko: Nuori mies, eli isompi kuin mun nro 8 käsi
Fiilis: ihan OK. Yllättävän tasaiset, vaikka voi ne vielä tasaisemmatkin olla. ;)

Vihdoin jotain valmista. Pikkumörön käpälänlämmittimen 20 langanpäätä päättelin eilen illalla ja luovutin vermeet tänään eteenpäin. Ei ole kasteltu eikä pingotettu, menevät suoraan käyttöön. Lapsi oli tyytyväinen ja se on tärkeintä.

Alkuperäinen tilaus oli mustat, mutta sain suostutelluksi ruskeisiin, noitakin oli tarpeeksi hankala päätellä lampunvalossa, mustat olis olleet pelkkää tuskaa. Alunperin langaksi aiottu oli ihan liian ohutta. Pitäisi olla korkeintaan ykkösen puikot sen tekemiseen, tai sitten olisi pitänyt keriä lanka eri tavalla, että olisi voinut neuloa kaksinertaiseksi.