Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

23.6.2010

Viherpeukalo?





Aamu on niin kaunis ja lämmin. Tepastelin nurmikolla kahvikupin kanssa paljain varpain. Pionini ovat varhain kukkivia lajeja, eli suunnilleen parhaimmillaan nyt. Ne ovat jonkun aikaisemman asukkaan istuttamia. Samoin juhannusruusut, jotka kukoistavat ja surisevat, kun kimalaiset niissä innokkaasti pörräävät. Ja niin vauhdikkaasti, etteivät kuvaan asetu. (Parempi kamera on piiloutunut johonkin :( )



Omat istutusyritykseni eivät oikein menesty. Siirsin syksyllä salkoruusun taimet parempaan kukkapenkkiin. Yksikään ei enää ole olemassa. Istutin ruukkuihin kymmenkunta gladioluksen mukulaa, ja tässä lopputulos: yksi viisitoistasenttinen taimi ja yksi pikkuriikkinen alku. Yksi epämääräinen ruusupehko ei ole ikinä kukkinut meidän aikanamme. Kesän alussa ilmoitin sille, että kaivan hänet ylös, ellei tänä kesänä kuki. Puskaan on ilmestynyt kokonaista kolme nuppua.


Toivoakin on. Talven palelluttamista köynnösruusuista toinen on kuitenkin ruvennut lykkäämään jonkinlaista uutta versoa. Toivottavasti se on jalojuurinen, eli sitä oikeaa laatua lykkäisi sieltä kasvamaan. Toinen on kuollut ihan totaalisesti. Olen toistaiseksi antanut sen olla kasvun toivossa, mutta lapio odottaa. Sen tukiristikkokaan ei pysy paikoillaan; katolta putoavat lumet teloo sen aina irti. Jotain muuta siis tilalle.

3 kommenttia:

Rva Pioni kirjoitti...

Jännittävää on pihanhoito ja puutarhurointi. Minäkin olen vuosia haaveillut salkoruususta, mutta yhtäkään en ole saanut lähtemään kasvuun. Viimekesänä onnistuin ensimmäisten varjoliljojeni kanssa. Tänä kesänä jännitän miten gladiolusteni käy. Iloitsen kuitenkin joistakin aina varmoista perennoista, jotka vaan puskevat penkistä ja rehottavat. Keskity sinäkin viherpeukalo niihin ja unohda pienet puutarhapettymyksesi. Tuoksuvaa juhannusta!

tuike kirjoitti...

:D Anteeksi, että nauran, mutta minulle käy usein ihan samoin. Siksi olenkin päätynyt luonnonmukaiseen puutarhaan eli kasvit saa olla just siinä, missä ne viihtyy. viime syksynä kans vähän aloin tekemään järjestystä puutarhaan ja taas oli kasvit ottanu nokkiinsa, kun puutuin asioihin ja hävinneet talven aikana.

Kasvit on vähän niinkuin lapset, joskus aika vaikeita kasvatettavia... Ja luonnonkasvit on ihan mahdottomia, luonnonlapset kans varmaan :)

Mutta älä luovuta, puutarha on parasta!

morso kirjoitti...

Rva Pion;i Panin salkoruusun siemeniä vimmatusti kukkapenkkiin, ja jotain planttuja niistä syntyi, muttei nyt sitten sen enempää. Isältäni sain taimia pari vuotta sitten ja niistä yksi kukki viime kesänä kauniisti. Aion yrittää uudelleen, nyt istutan ne suoraan oikeaan paikkaan. Gladiolukset oli tällä kertaa viimekesäisten uusintaistutus, siinä ehkä vika. (tosin 2 piippoa on ilmestynyt lisää juhannuksen aikana)

tuike; Saa nauraa, ;) Vaikka kippurassa. Tämmöisdtä tämä on välillä. Jotkut jutut menestyy hyvin (kuten sitruunamelissa ja rakuuna) toiset ei aina niin hyvin. Mutta aina pysyy mielenkiinto yllä.

Lasten kasvatuksen suhteen olen hieman peloissani. Jos olen yhtä surkea siinä kuin istutuksissani, niin kaikki toivo on mennyttä. ;) Tosin olen kaikenlaista niihin koittanut kylvää, ja joskushan siemenetkin uinuu maassapidempään ennen kasvuun lähtöä.

Kaikenkaisia suunnitelmia muhii edelleen puutahan varalle!