Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

31.12.2017

Vuoden vaihtuessa



Tämä vuosi on taas ollut omanlaisensa. Ylihuomenna, uuden vuoden käynnistyessä, taaperran taas arkisen työni pariin. Toivon, että syksyn vapaa kantaa tästä vielä pitkälle eteenpäin positiivisessa mielessä. Ihan levollisin mielina ainakin tällä hetkelä olen töihin menossa, vaikka sillä suunnalla ei ilmeisesti meno ole ainakaan rauhoittunut.

Kuvassa enkelin ja siskon tekemän lyhdyn alla on syksyllä nypläämäni pitsiliina. Sain sen  ommelluksi kankaaseen kiinni syksyn viimeisillä kurssikerroilla. Hämärässä otettu kuva ei ole kaiklta osin tarkka, mutta olen ylpeä tästä telkeleestäni. :)

Vuoden viimeiset arkipäivät vietin taas Oriveden opistolla kansanlaulukurssilla. Oli oikein onnistunut kurssi sekä mukavia ja taitavia kurssilaisia seurana. Opekin loistavaa laatua, joten hyvä mieli jäi tästä reissusta.

Valoa, iloa ja onnea kaikkien lukijoiden vuoteen 2018!

25.12.2017

Vuoden lähestyessä loppuaan...



Blogitauko taas venähti. Olen ollut syksyn kotosalla (vuorotteluvapaalla) ja kuvittelin päivittäväni blogia paljon useammin. Niin ei vaan käynyt. Kävin nypläyskurssilla, ja aikaansaannokseni pitäisi kuvata kunnon kameralla, että saisin kuvat tänne. Neuloin joululahjasukat, jotka odotti pitkään päättelyä, ja sitten ne sujahti pakettiin kuvaamatta. Kaksi paria sukkia Regian Arne&Carlos-langasta. Toiset oranssinpunaiset, toiset sinisävyiset. Hassua, miten paljon värjäys vaikuttaa neuletuntumaan. punaisempaa oli muistaakseni miellyttävämpi neuloa, mutte siniset oli ehdottomasti kauniimmat väritykseltään. Sinistenkin neuletuntuma parani huomattavasti, kun vaihdoin harmaat tuntemattomat puikot HiyaHiyan puikkoihin. Toiset kokoa mies (ei jättisuuri) toiset kokoa nainen.

Vuorotteluvapaan aikana on ajatuksia juossut päässä, ja välillä ollut juoksenmatta. Syksyyn mahtui kaikenlaista; Kuopus muutti pois kotoa, kuorolla oli paljon ohjelmaa, ja nypäsin pitsiä. Kesä ja alkusyksy meni pihaa kaivellessa. Kädessä on jotain vikaa, mutta terveyskeskus ei siihen alkuperäiseen ole oikein ottanut kantaa, lähetti fysioterapeutille, joka puolestaan ei kovin montaa kertaa haunnut tavata. Loppuvuodeta löytyi jännetupen tulehdus, joten se nyt vähän rajoittaa käsitöihin heittäytymistä. Koitan lepuuttaa kättä työkuntoon.

Kuvassa on kadun viereisessä pensaassa oleva pienenpieni linnunpesä, nyrkkiäni pienempi. Huomasin sen vasta lehtien pudottua, joten ei ole mitään käsitystä, kuka noin pienessä pesässä on asustellut.

Joulua on vietetty perheen voimin, nuorisokin oli aaton tässä, tänään iltapäivällä talo tyhjeni, kun tytär miehineen lähti anoppilaansa ja kuopuskin poistui kämpilleen. Huomenna vielä tavataan, kun mennään miehen siskolle syömään kaikkien ruokien loppuja ja laulamaan joululauluja. Välipäiviksi olen järjestänyt itselleni kurssiohjelmaa ja tammikuun alussa marssitaan sitten taas töihin.

7.11.2017

Ompelen, siis olen olemassa



Ompelukoneeni kävi huollossa. Viipyi siellä pitkähkön ajan (3 vkoa). Tuli korjatuksi ja huolletuksi. Hain hänet eilen kotiin, ja heti illalla ryhdyin puuhaan, jota olin suunnitellut pitkään. Ja oi iloa, kone hyrrää tasaisesti ja miellyttävällä äänelläkin.

Nykyisessä kameralaukussani ei ole erillisiä lokeroita tarvikkeille; lisäsalama, objektiivit ja muut kolisevat keskenään epämiellyttävässä sekamelskassa. Salamavalolle on oma suojuksensa ollut jo alusta lähtien, mutta objektiivit kaipasivat suojaa. Puhkikuluneiden farkkujen lahkeita, tilkkupeitosta yli jäänyttä bambuvanua, vuoriksi samaisen peiton taustakankaan jämää. Tikkasin ne yhteen tuollaisella vinossa olevalla salmiakkikuviolla (pystytikkaukset ei näy kuvassa kunnolla) ja yläreunaan tuli sitten tuo sulku "kuristuskappale" samasta vuorikankaasta ilman vanuja, että se mahtuu suppuuntumaan. Nyöriin aion hankia vielä ne jousella toimivat sulkunappulat, niin ehkä on helpompi käsitellä ja riittää lyhyempi nauha. (Nauhatkin oli jotain ylijäämänaruja jotka laatikosta kaivelin.)

Ihan kaikki kulmat ei ole suorassa, eikä pohjan saumat suorassa toisiinsa nähden, mutta ne ei näy mihinkään, enimmän osa aikaa nää pyörii siellä kameralaukussa pehmusteene, eli täyttää tehtävänsä. Korkeampi olisi saanut ympärysmitaltaan olla puoli senttiä väljempi, mutta toimii noinkin.

Josain välissä ehkä vielä pussukka laturille johtoineen. Vara-akulle ja lisämuistikortille laukussa sentään on pienet omat taskut.


18.9.2017

"Kesäkäsityö"





Kesällä kaipasin jotain tekemistä käsille. Koska kesä oli mitä oli, ja talvi tulee joka tapauksessa joskus, pompahti puikolle pipo. On ollut tarvetta lämpimälle pipolle, jonka saa hyvin korville. Lisäksi sen piti sopia punaiseen talvitakkiini. Lankana harmaa Novitan Baby wool-merinolanka. Hämmentävästi tämä pipoon käytetty lanka oli huomattavasti kovempaa, kuin aiemmin ostamani ihan saman värinen lanka. Vain värierän piti olla eri. No ei haittaa, koska pipo ei kutita, ja pyörii aikuisen päässä.

Pipon speksit kirjoitin ylös vihkoon, joka näyttää nyt kävelleen omille teilleen. Reunassa 2o2n joustin, joka kääntuu kaksinkerroin. Sen jälkeen lisäsin melkoisen liudan silmukoita ja vetelin mallineuleella loppuun. Palmikkosysteemi on aika lähellä jo muutama vuosi sitten tyttärelle neulomaani. Koska luontireuna oli jotenkin epämääräisen näköinen, virkkasin siihen rivin kiinteitä silmukoita. Ja kaikki loppu lanka tupsuun. Jos oikein muistan, kaksi kerää riitti. Puikot todennäköisesti 3.

Talveen on siis varustauduttu, mutta en todellakaan halua sitä vielä tänne. Pihahommat on ihan vaiheessaan, ja porkkanat saisivat vielä kasvaa.

17.7.2017

Kaustinen ja kesä



Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Kaustisella. Varmasti en viimeistä. Oli kivaa ja mukavaa ja välillä vähän kiireistäkin. Tyypillisesti aina välillä monta kiinnostavaa juttua päällekkäin, ja siten välissä sellaisia taukoja, joissa onneksi ehti syömäänkin. Itsekin olin ensiintymässä pienen hetken verran (lauluryhmässä). Jonkun soittimen kanssa kyllä olisi varmaan mukavampaa, pääsisi vielä enemmän osallistumaan esimerkiksi jamiworkshopeihin.Sää ei ollut paras mahdolline, muttei ihan hirveäkään. Yhden päivän ajan oli tosi kylmä, muuten vähän tihkusateista ja pilvistä.

Pihalla on käynnissä kova työmaa. Kaupunki kaatoi aidan takaa suuren määrän puita ja pusikkoa ja rakensi leveän ulkoiluväylän, jossa kulkee aikamoinen trafiikki. Tavoitteenamme on saada sinne näkösuojaistutusta aikaan. Työ ei ole kevyttä, koska maaperä on savinen ja maassa risteilee runsaasti mm. tuomen juuria. Tuomen olemme itse kaadattaneet oman tontin puolelta pois, että saadaan tilaa paremmalla näkösuojalle. (Liikennettä on siksikin, että kadullamme ei ole viime vuotista katuremonttia saaatu vieläkään valmiiksi, joten sieltä puuttuu jalkakäytävä kokonaan. Ihmiset käyttävät mieluummin tuota puistoreittiä.)

Ensimmäinen mansikkalaatikko ostettiin tänään ja viipaloitiin suurimmaksi osaksi pakastimeen. Osa syötiin suoraan ja yksi kulhollinen syötäviä jätettiin jääkaappiin. Tästä se säilöntäkausi taas käynnistyy toden teolla. Tosin se alkoi jossain määrin jo kesäkuussa, kun keräsin nokkosen taimia omalta pihalta ja kuiasin suurimman osan, ja osan ryöppäsin pakastimeen.

Käsitöitä teen aina välillä. Olkapää on kipeänä, joten koitan vähän sääliä sitä. Pipo ensi syksyksi on puikoilla, ja mies kaipaa paksuja villasukkia. Ompeluakin olisi tarkoitus harrastaa, ja mökille otan varmaan mukaan kassilisen matonkuteiksi revittäviä vanhoja lakanoita. 


14.5.2017

Äitienpäivä



Äitienpäivää on juhlittu koko viikonloppu. Eilen ruokittiin oma äiti ja siskon anoppi, nuorisoakin kiitettävästi mukana.

Tätä päivää on vietetty oman perheen kesken. Syötiin pitkään nauttien brunssia yhdessä. Pienen hengähdyksen jälkeen kävin heittämässä Keijun lentoasemalle ja sen jälkeen puuhailtiin pihalla.

Kasasin istutuslaatikot, poistin toisen tieltä vanhan lahonneen laatikon. Toiseen sain jo mullatkin sisään, toiseen sitä pitää vielä käydä ostamassa. Siemeniä en ehtinyt kylvää. Lannoitetta levittelin sinne tänne ja istutin siskolta eilen saadut käenrieskat alaterassin reunalle. Molempien terassien öljypinta kaipaa paikkailua, toivottavasti kellarista löytyy vielä purkin jämä.

Mies kantoi pöydän ja päivänvarjon yläterassille. Illansuussa vielä avattiin grillauskausi.

Kylmän kevään jälkeen tämänpäiväinen auringonpaiste on hellinyt ihanasti ja herättänyt uskoa kesään. Kesänodotukseeni liittyy erityinen lisäsävy tänä vuonna: jään kesällä loppuvuodeksi vuorotteluvapaalle. Ei mitään erityissuunnitelmia. Pihan laittoa, käsitöitä, ehkä jopa kirjojen lukua. 

2.4.2017

Kevättä




Kevättä on ilmassa. Ollan aika säännöllisesti ostettu kukkia kotiin. Yleensä tulppaneja, naistenpäivänä ilmestyi ruusuja, ja neilikoitakin on ollut. Elävät kukkivat kukat tuovat erilaista tunnelmaa kotiin.

Kanervilla oli vielä vähän aikaa sitten kevyt lumihuntu. Nyt nostin ne jo pois näkyvistä, kun ovat kuivia ja ikävän näköisiä. 

Pihalle suunnitellaan tontin alareunan kunnostusta. Tarvitaan näkösuojaa, kun kaupunki purki yhden talon ja kaatoi suuren määärän puita ja pusikkoa. Meille näkyy suoraan sisälle pitkältä. Ei hyvä. Nyt mittaillaan, lasketaan ja suunnitellaan. Tänään oltiin taas mittaamassa yhtä tammea ja kahta kaivoa paikalleen, kun sumun seasta kuului huutelua ja sitten häämötti myös kurkia. Noin seitsemäntoista linnun aura kaartoi ylitsemme aika matalalla, olivat varmaan etsimässä levähdyspaikkaa.

Käsitöitä ei ole paljon syntynyt. Olkapää on taas vaivannut, ja sen aukijumppaaminen on hidasta. Yhdet sukat alkuvuodesta neuloin tyttärelle, mutta menivät heti valmistuttuaan käyttöön, kuvaakaan en ehtinyt ottaa.